Pinja sai eilen paljon mietittävää, kun päätimme käydä aurinkoisen iltapäivän kunniaksi kävelyllä satamassa. Matkat kaupunkiin ja takaisin taittuivat oikein rennosti bussilla. Satamassa saimme seuraksemme jälleen kerran borderterriereitä, tällä kertaa mukana olivat Bertta ja Olga omistajineen. Bertta konkarina näytti mallia, kun Pinja ja Olga hieman kokemattomampina vielä ihmettelivät, kuinka väenpaljouteen kaikkine kummallisuuksineen olisi pitänyt suhtautua. Muutamaa helikopterihepulia lukuunottamatta kävely sujui vallan mukavasti. Pinjaa kummastuttivat erityisesti rullaluistelijat, jotka viuhahtivat salamannopeudella ohitsemme milloin mistäkin suunnasta. Aaltoja uhmaten pyrähti Pinja heti luvan saatuaan järveen vilvoittelemaan. Pienet terrieriystävämme innostuivat kyttäämään uivia sorsia, bokserilta vei vähän kauemmin ymmärtää, mitä muut tohkeissaan tuijottivat. Emme tainneet viettää kaupungilla yhteensä tuntiakaan. Siitä huolimatta tyytyi Pinja paluumatkaa odotellessa vain makoilemaan pysäkillä ja heiluttamaan häntäänsä juopoille. Itse matka sujui kuorsausta kuunnellen.

Tänä aamuna jätinkin Pinjan kotiin suunnatakseni Keuruulle toko-kisoja seuraamaan. Eritasoisten koirakoiden seuraaminen opetti paljon ja herätti monenlaisia tunteita. Samaan aikaan syttyi taas hirveä hinku päästä kouluttamaan omaa koiraa, mutta toisten suorituksia seuratessa ei jäänyt myöskään epäselväksi, kuinka valtava määrä töitä tuloksen eteen on tehtävä. Kaikki kunnia hienoille koirakoille ja erityisonnittelut Jennille ja Ulpukka-riisenille, jotka tekivät loistavan tuloksen avoimessa luokassa.