Äkkiseltään luulisi, että bokseri, joka on viimeiset kolme tuntia viettänyt kävelyllä koirakaverin kanssa, käynyt uimassa, katsomassa uutta kotia ja vielä kyläillyt, olisi edes hitusen väsynyt. Ei se ollut...kotiin pääsyämme seurasi tällainen komedia:

Lelu suuhun, taitava heitto ja lelu päätyy sohvan alle. Sohvaa juostaan ympäri niin, että seinät kolisee, sukelletaan sohvan alle ja maristaan kun ei yletytä leluun. Mikäs sitten neuvoksi? Tottakai, kaivaudutaan sohvan ja sohvaa suojanneen peitteen väliin (ihan hyvin se lelu on voinut mennä sinne), hypätään sokkona sohvalta tyynyjen ja vilttien lennellessä ympäriinsä ja jatketaan hullunkurista pomppimista peitteeseen sotkeutuneena ympäri olohuonetta.





Löysinpäs ulos. Mutta missä on se lelu??? Ihan varmasti se oli täällä. Ulospääsyä seurasi uusi sukellus peiton uumeniin.

Kaksi päivää tapahtuneesta kulunut ja lelu makaa edelleen sohvan alla... Pinjan yrittäessä yhä tilaisuuden salliessa sohvan ja peitteen väliin.


Muuttolaatikoiden pakkaaminen on jännittävää. Pinja yrittää tuoda julki intoaan uudesta kodista kantamalla omia lelujaan jokaiseen auki olevaan laatikkoon. Tosin leluthan eivät laatikoihin pysyvästi jouda jäämään, vaan ne pitää onkia heti ylös. Lienee sattumaa, että melkein joka kerralla lelua laatikosta kurkottaessaan Pinja onnistuu kaatamaan laatikon ja samalla vohkimaan jotain koiran suuhun sopimatonta.

Päivän ilonaihe: ei yksiäkään sisälle tehtyjä tarpeita koko kuluneen viikon aikana ja tänään eletään sentään jo perjantaita.