Vapaapäiväni kunniaksi käytiin taas opettelemassa jälkitouhuja. En kovin paljoa treeniltä odottanut, parit viimeiset jäljet olivat menneet aivan toivottomaksi kouhottamiseksi ja pyörimiseksi. Pinja innostuu jo valjaita pukiessa niin valtavasti, ettei malta syödä jäljelle asetettuja nameja juuri lainkaan vaan paahtaa tuhatta ja sataa eteenpäin. Mitä enemmän olen yrittänyt liinalla hidastaa, sitä enemmän on neiti ruvennut pyörimään ja hukkaamaan jälkeä. Tuntuu kyllä tietävän vauhdista huolimatta, missä jälki kulkee, muttei kestä yhtään minun puuttumistani vauhtiin. Vauhdin hidastamiseksi ollaankin vaikeutettu hommaa ja annettu jäljen vanheta ihan reippaasti ennen sen ajamista.

Tämänpäiväinen jälkemme taisi olla n. tunnin vanha ja 30-40m pitkä. Aamuruoka oli jätetty kokonaan väliin nälän varmistamiseksi. Yritin pitää liinan niin löysällä kuin mahdollista, silläkin uhalla, etten pystyisi heti puuttumaan, jos Pinja päättäisi kääntyä ympäri kesken jäljen. Päätös kannatti.

Kuvien laadusta jouduttiin tinkimään, ettei työrauha kärsisi.

Aivan jäljen alkuun olin kaatanut isomman satsin namia, eikä matkaa jatkettu ennen kuin suurin osa oli syöty.

Alku edettiin todella rauhallisesti ja tarkasti.

Loppua kohden vauhti jo hieman kiihtyi, mutta tuhinakuono pysyi tiukasti maassa.

Se pysähtyi! Jäljen loppuun ammentamani herkkukasa houkutteli muutaman suullisen verran.

Pitäisi saada lähiaikoina joku kokeneempi katsomaan meidän touhuja. Homma lähtisi luistamaan varmasti vieläkin paremmin, jos ei tarvitsisi aloittelijana yksin treenailla ja arpoa, mikä kaikki menee vikaan.