Eilisten jälkitreenien jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja siivosin talven aikana takapihalle kertyneet roinat pois. Kaatuneen aidan nostin taas pystyyn siinä toivossa, että voisin pitää Pinjaa valvotusti irti aidatulla muutaman neliön takapihallamme ja syöttää kaikkein verisimmät luut ulkona.

Tänään sitten istahdin ilta-auringosta nauttimaan "uudelle pihallemme". Pinja tuntui pysyvän yllättävän hyvin aidan sisäpuolella naapurin lapsista huolimatta, kunnes käänsin sekunniksi selkäni kaivaakseni lypsykumin tyttösen viihdykkeeksi. Juuri kun käännyin kutsumaan koiraa, näin kuinka kaunis bokserini liisi aidan yli kohti naapurin pojan ilmaan heittämää action mania. Muovinukke koki karvaan kohtalon ja Pinja palasi ylpeänä luokseni suussaan edesmenneen toimintasankarin pää. Pää palautettiin kuolakylvyn saaneena pojalle, joka tunnusti heittäneensä lelun vartavasten kokeillakseen pääseekö koira aidasta yli. Pääsi se.

Nukke-episodista viisastuneena vahdin Pinjaa kuin haukka, mikä tietenkin pisti ketuttamaan karkulaista.
1501754.jpg
Aita yritettiin kaataa "vahingossa" törmäilemällä kepin kanssa...
1501765.jpg
Kun keppikin otettiin pois, hävisi viimeinenkin hohto koko touhusta.
1501760.jpg
Haikea silmäys kohti lasten leikkejä. "Miks mulla ei oo omaa action mania..."