Kävimme eilen yhteislenkillä ystäväni borderterrierin Bertan kanssa. Varsinaista lenkkiseuraa odotellessa ehdimme moikkaamaan pikkuista Oiva-poikaa.


Oivakos se siellä aidan takana?

Mikäs tuhisija tuolla on?

Mutta sehän on se räkänaama bokseri.

Leikittäiskö vähän?

Siveät lapsoset yrittivät suukotella salaa.

Itse lenkistä (tai lenkkiseurasta) ei sitten kuvia saatukaan, vaikka kuvattavaa olisi kyllä riittänyt. Pinjan ensikosketus sulaan järvenrantaan olisi totisesti ollut ikuistamisen arvoinen. Taidetaan saada tytöstä himouimari, kunhan vedet vähän lämpenevät. Voin vannoa, ettei kukaan selviä kuivana siitä leikistä :)

Päivän paras hetki koettiin heti aamusta, kun kävimme patukalla leikkimässä. Pinja hoksaa kokoajan paremmin leikin idean ja tuo jo innosta puhkuen patukkaa äidille ihan rinnalle asti, jotta saisi leikin nopeasti jatkumaan. Ihanaa edistystä.